Voiton viikonloppu

Toukokuun 9. päivänä Valko-Venäjällä juhlittiin voitonpäivää. Päivää juhlitaan toisessa maailmansodassa liittoutuneiden puolella taistelleissa maissa, 8.5.1945 natsi-Saksasta saadun voiton kunniaksi. Entisen Neuvostoliiton alueella päivää juhlitaan 9.5, sillä Moskovan kello on kaksi tuntia edellä keski-Eurooppaa ja Saksan antautuessa oli vuorokausi Moskovassa jo vaihtunut. Sodan aikana Valko-Venäjä menetti jopa 30% koko maan väestöstä.

Voitonpäivä on vapaapäivä ja tänä vuonna se osui tiistaille, mutta tarjosi meille vapaapäivän myös maanantaiksi. Koska mun ensimmäiset kuukaudet täällä on kuluneet kiireessä, osui pitkä viikonloppu tarpeeseen. Vaikka me ollaan oltu jo lomallakin, ollaan kuitenkin ehditty viettää harvinaisen vähän aikaa kotona. Nyt oli aikaa tehdä muutakin kuin pestä pyykkiä, purkaa ja pakata reppuja, oli aika nauttia meidän kauniista Minskistä.

Elämä jaksaa yllättää, ja uskokaa tai älkää mulla on paikallinen, 16-vuotias ystävä, jonka kanssa puhun suomea. Eikä hän ole ainoa, vaan suomen kielen opiskelijoita on Minskissä, mun tietääkseni viisi muutakin. Lauantaisin he kokoontuvat Ruotsin keskukseen harjoittelemaan ja keskustelemaan suomeksi. Nyt mä pääsin mukaan, ja ällistyin heidän kielitaidostaan. Oikeesti, me juteltiin yhdessä kaksi tuntia ja he kertoivat netistä etsimiään uutisia. Kun mä mietin, että mun pitäisi kertoa vastaavan tasoisia juttuja venäjäksi, ihan hävettää millä tasolla mun osaaminen vasta on... Osa heistä oli opiskellut puoli vuotta tai vuoden, ja heidän opettajansa 5-6 vuotta. Mutta jos he voivat oppia suomen kielen, niin mä en aio luovuttaa mun venäjän opinnoissa!

Vaikeita kysymyksiä ne kyllä esitti, ja osasivat välillä vastatakin mua paremmin. Tiättekö mikä ero on sanoilla, tarkistaa ja tarkastaa? Mä en tiennyt ennen kuin Katya kertoi mulle.

Tapaamisen jälkeen fiilisteltiin Milanan kanssa kesätunnelmaa Kastrysniskajalla. Milana löysi mut viime kuussa netistä, sillä oon ilmeisesti ainut sohvasurffaus-sivun suomalainen Minskissä. Ja kun me ekan kerran nähtiin musta jo tuntui kun oisin saanut oman minskiläisen pikkusiskon! 

Sunnuntaiaamuna löysin itseni eräänlaisen Pentekostalismikirkon jumalanpalveluksesta. Se oli oikeestaan aika siistiä. Eräs meidän ystävä, Alina oli kertonut laulavansa joka sunnuntai kirkossa, ja me haluttiin mennä kuuntelemaan häntä. Todellinen tunnelma oli kuitenkin jotain muuta mitä osasin odottaa. Kirkon sijaan paikka muistutti enemmän kahvilaa, ja tilaisuus livekonserttia. Osallistujat olivat pääasiassa nuoria aikuisia, ja heidän lapsiaan. Kirkko oli perustettu 3,5 vuotta sitten Raamattuopiston toimesta ja mikäli ymmärsin oikein he kuuluvat kristittyihin protestantteihin. Opillisesti se muistutti siis hyvin paljon luterilaisuutta, ja tunnelmassa oli jotain samaa kun aikoinaan Papiksen nuortenilloissa. Tilaisuuden jälkeen meille tarjoiltiin ruokaa ja kahvia.

Viikonlopun aikana Minskissä oli katuteatteri-festarit, ja erilaisia ilmaisia näytöksiä järjestettiin keskustassa. Mä kävelin joka päivä eripuolilla keskustaa ja yhdistelin päässäni palapeliä kaupungin kartasta, se alkaa olla jo aika pitkällä.

Maanantaina tavattiin kaksi muuta EVS-vapaaehtoista, jotka asuvat Minskissä, Leti ja Arnold. Illan aikana porukka kasvoi kun kavereita ja kavereiden kavereita liittyi remmiin. Arnold tiesi parhaat paikat halvalle oluelle ja hyvälle livemusiikille.

Se yö merkitsi mulle ja Ruthille myös henkilökohtaisen voiton juhlaa. Kun me pikkutunneilla tömisteltiin kotiin, löytyi saalis vihdoin loukusta. Eikä me tarvittu siihen kissaa, vaikka olinkin uskotellut Ruthille, että olin sellaisen meille hankkinut. Ja tässä kohtaa on ilmeisesti herännyt muillakin epäselvyyksiä, joten tarkennan, että se oli vitsi! Vaikka se on totta, että mä en edes pidä kissoista, mutta kun näin tämän pahvilaatikollisen kodittomia kissanpentuja metroasemalla, niin muutin hetkeksi mieltäni. 

Viikonlopun sää oli viileä, mutta aurinkoinen. Voitonpäivälle sääennuste näytti kuitenkin lumisadetta. Paikalliset vakuutti ettei ole syytä huoleen. Mikäli sää olisi pilvinen, ammuttaisiin taivalle, jotain mikä karkoittaa pilvet pois... Me ei meinattu uskoa sitä. Se kuulosti niin absurdilta, että lähinnä vitsailtiin asiasta. Tiedetään, että presidentillä on täällä paljon valtaa ja asiat hoituu järjestelmällisesti, mutta joku raja. Et sä voi hallita säätä! Mutta niin siinä kävi, että tiistaina taivas oli kirkas. Ja kun naurettiin, että ehkä Lukashenko siirtää lumisateet huomiselle, ei se ollutkaan vitsi. Mä heräsin ja ulkona satoi lunta.

 

Koska mun puhelimellani ottamat kuvat eivät tuo oikeutta voitonpäivän ilotulitukselle, niin tämä linkki kertoo paremmin miltä se oikeasti näytti: http://belarusfeed.com/victory-day-firework/