Pieniä, suuria iloja

Muutama pieni juttu, joita oon tällä viikolla fiilistellyt.

Livemusiikki

Ennen lähtöä kävin Helsingissä mun lempiartistien keikoilla ja silloin tunsin haikeutta siitä, että en tulisi saamaan pitkään aikaan samanlaisia musiikkielämyksiä. No ei ne samanlaisia oo, mutta elämyksiä kyllä! Oon viikon aikana ollut kahdella keikalla, ja tutustunut yhteen mulle ennalta täysin vieraaseen musiikkigenreen. Aluksi mua vaan nauratti kuinka randomilta se ajatus kuulosti, että oon menossa kattomaan jotain irlantilaista postrockbändiä, minkä nimi on God is an astronaut. Mutta siinä keikassa oli jotain maagista, ja se todisti taas kerran, että uusille jutuille pitää sanoa kyllä!

Se toinen keikka oli rokkia. Mun työkaveri soittaa rumpuja tässä bändissä петля пристпастия ja ne on iso juttu täällä. Keikan jälkeen me päästiin tapaamaan bändin muutkin jäsenet, enkä mä tiedä kuka siinä oli eniten innoissaan. Ehkä se oli niiden solisti, kun se tajusi, että mä oon Suomesta ja kertoi kuinka Kalevala oli sen lempikirja lapsuudessa. Niillä on jopa biisi, jonka nimi on Lemminkäinen.

Kodintarvikkeet

Torstaina pääsin Yuylian kanssa ostoksille hankkimaan tarvikkeita meidän asunnolle. Olin innoissani jo pelkästään siitä, että pääsin isoon kauppaan kiertelemään. Se on aina tärkee hetki kun muuton jälkeen pääsee ekaa kertaa tälläseen kauppaan. Sit alkaa visualisoida uusia juttuja omaan kotiin, ja se tuntuu taas enemmän omalta. Kun mä muutin Helsinkiin niin me tehtiin vastaava reissu Lauran kanssa saman ketjun kauppaan. Mä muistan sen saman riemun. Se oli iso juttu silloin ja nyt.

Totta on se, että vasta sitten kun jotain ei oo saatavilla, oppii arvostaan asioita uudestaan. Pieniä asioita, joita ilmankin kyllä pärjäisi, niinkuin kuorimaveitsi, paistinlasta, moppi ja pyykkiteline. Isoin hankinta, ja mun suosikki oli silti imuri. Sitä valittiin myös kaupassa pisimpään ja hartaudella. Kun mä pääsin kotiin imuroin ja siivosin koko illan. Oikeesti, eka imuroin, sit moppasin, ja sit mä imuroin viä uudestaan...

Ja tää matto. Se on meidän ainut matto, ja mun ehdoton suosikki.

Chipsi mayai

Olis ollut helppo hetki alkaa angstata kun tajuaa, että on kauhee nälkä eikä jääkaapista löydy mitään. Mulla oli vain kananmunia ja pakkasessa muutama ranskalainen. Se oli kaikki mitä mä tarvitsin loihtiakseni tansanialaisen illallisen! Tunsin ylpeyttä itsestäni ja aattelin, että tää olis just yks sellainen EVS-ajan tähtihetki, jossa yhdistyy luovuus, monikulttuurisuus ja taito elää pienellä budjetilla.

Leivänpaahdin

Säästämisen ja budjetoinnin suhteen mulla on silti vielä paljon opeteltavaa. Välttääkseni syyllisyyden tunteita keksin monta hyvää syytä leivänpaahtimen hankintaan. Ensinnäkin se oli lahja Ruthille, koska tiedän kuinka paljon se on sitä toivonut. Toiseks, se oli tarjouksessa, puoleen hintaan. Sit se kannattaa hankkia nyt kun on vielä rahaa ja sitten sitä ehtii käyttään koko vuoden. Ja kun Ruth palaa kotiin ja näkee sen, niin mä luotan, että sen ilme tulee oleen priceless!

Terveiset kotoa

Ja mitä vielä. Tieto siitä, että kaksi ystävää on vihdoin varannut lentonsa Minskiin! Ei sillä, että alkaisin laskea päiviä tai viikkoja, koska oikeesti en ehdi varmaan edes huomata niiden kuluvan, mutta tsekkasin kuitenkin, että kuuden viikon päästä ne on jo täällä.