Rehellisesti

On helppo hypettää ja fiilistellä, mutta jotta en maalaa teille liian vaaleanpunaiselle siveltimellä aattelin jakaa myös jotain niistä ei niin hohdokkaista hetkistäni. Eikä syytä huoleen, tää ei tosiaan oo mitään vakavaa, koska mitään suuria ongelmia mulla ei täällä ainakaan toistaiseksi ole vielä ollut. Nautin edelleen olostani ja kaikki on hyvin.

Eilen soitin silti ensimmäisen hysteriaitkupuhelun Suomeen. Muistaakseni se oli ensimmäinen, mutta korjatkaa vaan jos joku muukin tunnistaa saaneensa vastaavanlaisen puhelun. Eikä mulla ollut siihen mitään hyväksyttävää tai järkevästi selitettävää syytä.

Kai se oli vaan monen taustatekijän ja tunteen soppa, mitä oli vaikea jäsennellä. Leirin jälkeinen palautuminen arkeen on mulla aiemminkin tapahtunut monenmoisina tunteiden purkauksina, joten se saattoi olla yksi keskeinen syy. Lisäksi nälkä ja väsymys alentaa turhautumisen- ja ärsytyksen sietokykyä, jotka oli päivän aikaan myös monesti koetuksella. Samalla mun tajuntaan iski realiteetit budjetista, ja siitä, että en voi enää jatkaa nykyisen elintason ylläpitämistä kun en saa palkkaa. Mutta miten mä voisin puolestaan sanoa ei sellaisille mahdollisuuksille, jotka on just nyt mua varten. Ja sit kun nää kaikki asiat yhdisty ja alkoi pörrätä mun mielessä niin tuntui sietokyky hetkellisesti pettävän.

Onneks mun ystäväpäivystys oli auki. Tiesin, että mun puhelun sisällölle ja hädälle olisi vaikea löytää sanoja ja ymmärrystä, koska tiesin itsekin ettei mulla sinällään ollut mikään hätänä. Tiesin myös, että mä tarviin sen puhelun helpottaakseni oloani. Ja kun mä sain hengitettyä ja kykenin muodostamaan kokonaisia lauseita tilanne ratkesi ymmärryksellä, tsempeillä, suklaalla ja päikkäreillä.

 Ja mä heräsin onnekkaana kun Ruth oli käynyt kaupassa ja tehnyt meille ruokaa!

Tänään mä puolestaan sain ensi kertaa testata Valko-Venäjän lääkäripalveluita pitkittyneen flunssan ja kurkkukivun vuoksi. Onneks mun tukijoukot hoitaa asian kuin asian. Yuliya sai mulle lääkäriajan yhden päivän varoitusajalle ja lähti vielä mukaan tulkiksi. Lääkäri kurkkasi suuhun, nenään ja korviin, ja tunnusteli kaulaa. Mikäli käännökset venäjästä englanniksi ja englannista suomeksi pitää paikkansa sain diagnoosiksi kroonisen nielurisatulehduksen ja mut lähetettiin alakerran apteekkiin ostamaan säkillinen lääkkeitä. Lääkekuurit kestää viikon ja sen jälkeen mulla on uusi aika lääkärille. Ja me toivotaan että viikko riittää koska...

Parempi on tietysti lopettaa tämäkin tarina haippiin ja jännitykseen, uhmata budjettia, luottaa säästöihin ja sanoa kyllä mahdollisuuksille. Yli kymmenen tunnin suunnittelun, epätoivon, innostuksen ja monen muun tunnekuohun jälkeen, meillä on suunnitelma 8 lomapäivää, menoliput Ukrainaan ja paluuliput Romaniasta. Mä oon matkakuumeessa ja ensi viikolla mä oon lomalla!