Mun vuoristorata on ollut viime viikot nousussa. Ja mä
nautin, ja koitan pitää sen kokoajan mielessä. Nää on päiviä,
kun elämä maistuu vähän paremmalta.
Ehkä mä elän kuplassa, mun omassa
vaaleanpunaisessa kuplassa, mutta annan sen olla. Eiköhän se siitä
aikanaan vielä rikkoudu, mutta nyt mun on hyvä näin.
Mä on kova jännittään uusia
asioita. Samaan aikaan mä myös rakastan sitä tunnetta. Sitä kun
saa tehdä jotain ensimmäistä kertaa. Ja sitä kun on hereillä ja
elämä tarjoaa yllätyksiä. Ja just nyt, mun elämässä on aika
paljon tätä.
Mutta tiedän mä senkin, että ei
pelkällä jännityksellä jaksa. Mä tarvin myös tasapainoa. Ja
ehkä se on se, mikä on tän hyvän olon takana. Mulla on ollut aikaa
asettua kodiksi, onnea löytää ystäviä ja uteliaisuutta uusille
jutuille. Tarpeeksi töitä, riittävästi vapaa-aikaa.
Tasapainon nimissä, tää viikko oli
mun viikko, ens viikon mä omistan tytöille Petrikovissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti