Juhannus

Viime viikolla tuli kolme kuukautta lähdöstä ja ehkä se on ollut jonkinlainen kriisinpaikka. Tunnelmat heitteli laidasta laitaan, mutta viikonloppu kuitenkin nosti mut taas huipulle. Kirjaimellisesti tuli käytyä korkeella.

Alkuviikosta sain suomen kielen opiskelijoiden välityksellä kutsun Suomen diplomaatin Laurin luo, hänen järjestämäänsä suomalaisen musiikin iltaan. Vaikka Suomella ei ole Minskissä omaa suurlähetystöä, on meille pieni kahden ihmisen pyörittämä osasto.

Kutsu diplomaatin luo kuulosti mun korvaan viralliselta. Mulla oli mekko päällä. Enkä oikein tiennyt mitä siellä tehdään tai ketä siellä olisi. Tarjolla oli ruokaa ja juomaa, ohjelmassa levyraati.

Screenillä pauhas Hubba bubba, ja täydellinen Ruisrock tunnelma. Ikävöin jo etukäteen tulevaa festarikesää, jonka missaisin. Juhannusta, ja kavereita. Sannin 2080-luvun aikana mietin, että ei ehkä ollut hyvä idea koti-ikävän helpotukseen.

Mutta kyllä se oli. Se hajottava tunne, mitä helposti sanoo koti-ikäväksi, voi olla välillä muutakin. Välillä se on sitä, että vaikka ympärillä on ihmisiä, ei aina tunne yhteyttä. Tai sitä, kun ihmiset ympärillä vaihtuu niin nopeasti ja liian monen tutun näkeminen jää vain yhteen kertaan.

Mutta siellä se yhteys löytyi hetkessä. Musta tuntui, että olisin tullut enemmin joidenkin tosi läheisten sukulaisten luo kuin minkään sortin viralliseen tapaamiseen. Klikkasi. Jo yhdessä illassa tämä perhe valloitti mun sydämen. Siellä mä istuin pikkutunneille saakka olohuoneen lattialla, ja olin niinkuin kotona. Ja samalla mua jo riisti tieto siitä, että kahden kuukauden päästä hekin on lähteneet seuraavaan kohteeseen.

Mutta jos ei mietitä nyt niitä mitä mä missaan, koska tilalle tulee kaikkea muuta. Ja juhannuksenkin sain jo tänä vuonna etukäteen...

Lauantaina kokoonnuuttiin Ruotsin keskuksen järjestämällä Midsommar-piknikille. Paikalla oli suomen kielen opiskelijoiden lisäksi myös ruotsin ja norjan kielen opiskelijoita sekä muutama expatti. Meillä oli juhannussalko, kukkaseppeleet, shaslik, mölkky ja oma bändi. Ja vaikka se ei oo mun juhannusperinteeseen aiemmin kuulunut, niin tällä kertaa tanssittiin piirissä juhannussalon ympärillä joululaulujen tahtiin..

Piknik oli järjestetty Minskin ulkopuolella olevan ulkoilmamuseon alueella. Me oltiin Nastjan kanssa lähdössä kiertelemään museoalueen nähtävyyksiä, kun saatiin toinen idea.

Se oli siistiä. En ehtinyt edes jännittää kun yhtäkkiä olin jo tän kaverin kyydissä. Siellä me lennettiin ja kaarreltiin. Välillä se pysähtyi ja antoi meidän pudota vapaasti, mä kiljuin riemusta.